Hyvästi, Chizuko

Niin. Tätä minun elämäni on. Istun yksin tummassa, tunkkaisessa huoneessani. Perheeni kuva komeilee seinällä ja katselen sitä sängyltäni.
Kuulen koputuksen oveltani ja ovi aukeaa. Käännän pääni ovelle, mutta en ilahdu tulijasta. Äitini seisoi ovella, serkkuni kainalossaan. Vihasin serkkuani. En jaksa nyt ajatella häntä, on pakko mennä tervehtimään, vasten tahtoani.

Nousen sängyltäni ja moikkaan serkkuani.
- Hei Hiroshi! Sanon poikaserkulleni.
- Moro Chizuko, Hiroshi sanoo ja lyö minua olalle.
Sen jälkeen hän juoksee sängylleni ja alkaa pomppia siinä.
- Pitäkää hauskaa! Miya-niminen äitini sanoo ja sulkee oven.
Hiroshi pomppii sängylläni ja syöksyn hänen kimppuun.
- Sä et pompi mun sängyllä! Huudan Hiroshille.
Hirsohi lyö minua poskeen ja kyyristyn lattialle. Siirrän käden poskelleni ja katson Hiroshia murhanhimoisesti. Hiroshi katsoo minua hymyillen ja pomppaa alas sängyltä.
- Siitäs sait! Hiroshi huudahtaa minulle ja avaa kirjoituspöytäni laatikon.
Hän ottaa sieltä pinkin kirjan. Huomaan että se on päiväkirjani!
- Uuu! " Vihaan Hiroshia! Hän on niin out! Mutta Akiro on niiiiin ihana! Se on maailman söpöin poika! " , Hiroshi lukee ääneen.
- Hei! Se on päiväkirjani! Huudan ja nousen nopeasti ylös, käsi yhä silmälläni.
Juoksen Hiroshin luo ja tönäisen hänet seinää päin. Lukitsen päiväkirjani ja laitan sen laatikkoon. Hiroshi on huutanut sillä välin jotain äidilleni ja äiti on tullut ovelleni.
- Chizuko Yamasitho! Mitä olet tehnyt Hiroshi-serkullesi? Miya-äitini huusi minulle.
Katson äitiäni hämmästyneenä ja yritän änkyttää, etten ole tehnyt mitään, mutta se ei onnistu.
Äiti marssii ovesta ulos Hiroshi mukanaan. Paiskaan pään kirjoituspöytääni.

# Pakko päästä pois # Ajattelen. Nappaan sakset käteeni ja avaan ne. Viillän ranteeseeni pitkän viillon. Vaikka se kirpaisee, jatkan. Viillän ranteeseeni viisi viiltoa, kunnes ne alkavat vuotaa verta. Haen siteen kaapistani ja kierrän sen ranteeni ympärille.
# Yöllä lähden. # Ajattelen ja kuulen Miya-äitini huudon.
- Syömään! Hän huutaa.
On toteltava. Joten avaan oven ja juoksen ruokasaliimme.
- Nuudeleita! Hiroshi huudahtaa ja lappaa lautaselleen paljon ohuita nuudeleita. Sen jälkeen hän ottaa kattilan joka on täynnä vihanneksia. Hän lappaa lautaselleen myös niitä ja ottaa syömäpuikot käteensä. Hän alkaa ahmimaan ruokaa suuhunsa.
Istuudun pöytään ja otan kaksi kauhallista nuudeleita ja kolme kauhallista vihanneksia. Minäkin otan syömäpuikot käteeni ja alan syödä.

Kaikki olivat ihan hiljaa, kunnes äiti avaa suunsa.
- Kulta, mitä te oikein riehuitte huoneessasi? Hän sanoo minulle.
Avaan suuni sanoakseni jotain, mutta Hiroshi ehtii ensin:
- Hän löi minua! Hiroshi huudahtaa.
Painan pääni alas ja pudistan sitä. En jaksa enää Hiroshia tai ketään muutakaan.
- Onko tuo totta Chizuko? Äiti huutaa.
Nyökkään ja nousen pöydästä. Juoksen itkien huoneeseeni. Hyppään sängylleni ja itken tyynyäni vasten.
# En jaksa enää. Lähden ikuisesti, en vain kotoa, vaan maailmasta! # Ajattelen ja juoksen itkien eteiseen. Puen vaatteet päälleni ja avaan oven. Huomaan Hiroshin juoksevan perässäni, joten kovennan vauhtiani. Juoksen suoraan Kelilien rotkolle. Hiroshi juoksee edelleen perässäni. Yhtäkkiä olen rotkon reunalla. Hiroshi on aivan takanani. Kohotan pääni kohti taivasta ja huudan:
- Hyvästi!
Sen jälkeen hyppään. Kuulen vielä viimeisen kerran Hiroshin sanat:
- Chizuko! Rakastan sinua aina!
Sen jälkeen tunnen kovan iskun selässä ja silmissäni pimenee.

Tämän tarinan teki Angelina